Heinäkuun lopun tuloksia

Lauantaina 30.7. pyörähdettiin Pertin (W. Perfect Excuse) ja Warman kanssa Porvoon ryhmänäyttelyssä. Muita kelpieitä ei näyttelyyn oltu ilmoitettukaan. Hurja kaatosade alkoi juuri, kun käännyttiin Warman kanssa parkkipaikalle ja oltiin kumpikin läpimärkiä, ennen kuin edes päästiin kehän laidalle. Sateen loputtua noin vartin päästä kehää oli pakko siirtää, kun alkuperäinen kohta lainehti vedestä. Vettä oli nurmikolla ihan kiitettävästi joka kohdassa.

Esitin ensin Pertin, joka oli kovasti omistajansa perään, joten liikkuminen onnistui vain poispäin. Hyvin antoi kuitenkin tuomarin tutkia. Tuloksena EH1. Sitten lennossa vaihto ja Warman kanssa kehään. Warma ei voi sietää vesisadetta saati märkää nurmikkoa ja ilme oli sen mukainen. Mitään vikaa ei ollut arvostelussa, mutta liike ei ollut tarpeeksi lennokasta, joten eri1 ilman sa:ta ja ROP-veteraani.

Sunnuntaina 31.7. Perri (A-Yambagold) kisasi Siljan kanssa kolme rataa agilitya Haminassa. Tämä oli Perrin  ensimmäinen kolmen radan kisapäivä ja hienosti jaksoi, vaikka keli oli kuuma. Perrille tulos joka radalta, 5-5-10 ja sijoitukset 2., 1. ja 3. eli Perri keräsi koko palkintosarjan! Tästä on hyvä jatkaa! Perri ja Silja pääsivät tulevaksi talvikaudeksi ACE Super-agilityvalmennukseen, joten ei jää homma ainakaan valmennuksesta kiinni.

Perri radalla Haminassa 31.7.2016, kuva: Petri Hiironen/Dog-O-Photo.

W-pennut täyttivät sunnuntaina jo 7 vuotta eli veteraani-ikä häämöttää jo vuoden päässä.

Viikonlopun aikana W-pentujen emä Kitka (Rostaggens Dream Kitka) kävi näyttelyreissulla Latviassa. Lauantaina Kitka oli pn2 ja sai vara-cacibin, sunnuntaina sijoitus oli sama ja lisäksi vet sert ja ROP-veteraani. Koko potin kumpanakin päivänä korjasi Perrin sisko Viira (A-Bluemist).

Huippuviikonloppu!

Kulunut viikonloppu oli harvinaisen onnistunut ja hymyilyttää pitkään! Lauantaiaamuna suunnattiin Wernan ja kannustusjoukkojen (= Arwo ja Moora) kanssa Mikkeliin agilitykisoihin, tarjolla oli kaksi agilityrataa 2-luokille. Ensimmäisellä radalla haasteena olivat lähinnä putken väärät päät, muuten rata oli melko suoraviivainen. Lähtöpaikka suosi meitä ja saatiin startata luokan ensimmäisenä, ehdin hyvin hakea Wernan autosta ja oltiin samalla taajuudella lähtöviivalla eli parson suostui istumaan lähtöön ja pysyi, vaikka tuomari vasta siinä vaiheessa siirtyi rata-alueelle, kun oltiin jo lähtöviivalla valmiina. Alkuradan valssit onnistuivat hienosti ja puoleenväliin asti rata sujui suunnitelmien mukaisesti. Puomin kohdalla alkoi sitten ohjaajan totaalijäätyminen ja Werna jarrutti jo reilusti ennen alastulokontaktia, tuli kuitenkin kontaktille asti ja matka jatkui. Takaakiertohypyn rima kolahti, mutta onneksi pysyi, ennen viimeistä hyppyä jäin sen verran koirasta jälkeen, että Werna ehti jo lähes ponnistaa väärälle hypylle, mistä kuitenkin sain tällä kertaa kiljuttua koiran pois ja päästiin virheettömästi maaliin! Luokassa oli vain 5 osallistujaa, joten sitten jännättiin muiden tuloksia (ja sitä, riittääkö meidän aika tarpeeksi korkealle, en vieläkään muista, miten monta luvaa kakkosluokassa jaetaan, mutta eipä sillä ole enää väliä). Muut koirakot kuitenkin hyllyttivät, joten meille luokan ainut tulos, nollavoitto, luva ja serti eli siirto 3-luokkaan!

Tuore 3-luokkalainen! <3

Nyt päästään vajaan kuukauden päästä kisaamaan piirinmestaruuksista ja yrittämään nollien keruuta ensi kesän SM-kisoihin, jotka järjestetään kotikaupungissa. Paljon on töitä tehtävänä, ensin niiden nollien eteen ja sitten siihen, että selvitään lähtökarsinoista radalle, mutta haasteet on tehty voitettaviksi!

Sunnuntaina skoolattiin Wernan kunniaksi Nastolassa, kun vietettiin mukava päivä kaikkien aikojen ensimmäisen Winsure-vaelluksen merkeissä. Kierrettiin yhdessä Sammalistonpolun reitti ja lopuksi grillattiin. Mukaan pääsi hyvä määrä winsurelaisia, 9 ihmistä ja 9 kelpietä. Päivä oli niin onnistunut, että vastaavanlainen kokoontuminen on järjestettävä ehdottomasti uudelleen, vaikka vielä tulevan syksyn aikana. Tässä muutama tunnelmakuva retkeltä:

Lähtötunnelmia, kuva: Iida Kaijansinkko.

Maisemat oli kohdallaan, kuva: Iida Kaijansinkko.

Käämi taukopaikalla, kuva: Miira Ikonen.

Perri ottaa lenkin jälkeen rennosti, kuva: Miira Ikonen.

Weikko ja Fly taukopaikalla, kuva: Miira Ikonen.

Lina taukopaikalla, kuva: Miira Ikonen.

Fly 2v. 1 kk, kuva: Iida Kaijansinkko.

Lapset harrastaa!

Muutama tuore kuva Roxette-pennuista harrastustensa parissa.

W. Reaching High "Käämi" tokoilee, kuva: Teemu Toivonen.

W. Reaching High "Käämi" tokoilee, kuva: Teemu Toivonen.

W. Perfect Excuse "Pertti" purutreeneissä, kuva: Jasmine Lindström.

W. Perfect Excuse "Pertti" purutreeneissä, kuva: Jasmine Lindström.

W. Perfect Excuse "Pertti" purutreeneissä, kuva: Jasmine Lindström.

W. Almost Unreal "Moora" jäljestää, kuva: Leena Kantanen.

W. Almost Unreal "Moora" tokon häiriötreeneissä, kuva: Leena Kantanen.

Pieni, mutta pippurinen!

Otsikko kuvaa Roxette-pentueen emää Mysliä (Vickulas Tarana), joka jatkoi menestyksekästä vesipelastusuraansa tänä viikonloppuna avoimessa luokassa. 

Eilen Mysli oli luokassaan ainut tuloksen tehnyt pisteillä 99/100 ja voitti 1-tuloksella. Tänään olosuhteet olivat haastavammat, mutta hienosti Mysli selvisi: täydet 100 pistettä luokkavoitolla! Voittajaluokka on näin ollen vain yhden ykköstuloksen päässä!

Mysli vepetreeneissä, kuva: Hennariikka Taskinen.

Weikko (W. Way Out) pyörähti tänään Orivedellä näyttelyssä, tuloksena Jun eri1. Tuomarina oli Marjo Järventölä ja arvostelussa paljon hyvää. Useampi Roxette-pennuista on menossa näyttelyyn syksyn aikana, kun vielä junioriluokkaan pääsee.

Ensi sunnuntaina onkin kiva päivä tiedossa, treffataan WS-porukalla pienen vaelluksen merkeissä! Toivottavasti saadaan myös otettua paljon kuvia.

Perri

Perri (A-Yambagold) täytti kesäkuun alussa 2 vuotta ja on päässyt jo vähän maistamaan kisakoiran elämää. Perri harrastaa agilitya ja rallytokoa, rallyssa Silja ja Perri kisasivat keväällä yhden kerran ja agilityssa kisaura starttasi kesäkuun alussa Saariselällä. Perrin säkäkorkeutta oli mittailtu etukäteen ja saatu tulokseksi kaikkea 44-46 cm väliltä. Perri siis treenasi maxirimoilla ja ilmoitettiin kisoihinkin maxiluokkaan. Toisin kuitenkin kävi, kisakirjaa varmennettaessa kaksi tuomaria mittasi Perrin mediksi eli alle 43 cm korkeaksi ja toisena päivänä vielä kolmaskin tuomari oli samaa mieltä. Siljalla on nyt hieman opettelemista ehtiä mukaan Perrin vauhdikkaaseen menoon medirimoilla, mutta homma näyttää lupaavalta!

Alla muutama tuore kuva Perristä.

Perri 2 vuotiaana, kuva: Liisa Kotisalo.

Perri 2 vuotiaana, kuva: Liisa Kotisalo.

Perri ev-agilitykisoissa, silloin kun oli vielä maxi. Kuva: Anne Lind.

Hyvät ja huonot uutiset

Roxette-pennuista puolet on ehtinyt jo käydä läpivalaisussa eli terveystutkimuksissa, loput käyvät tutkimuksissa syksyn aikana. Etukäteisoletus oli, ettei mitään ihmeellistä pitäisi löytyä, kun lähisuvusta ei ole luusto-ongelmia tiedossa. Mutta toisin kävi, kasvattaminen olisikin helppoa, jos kaikki menisi aina niin kuin toivotaan ja odotetaan.

W. Reaching High eli Käämi satutti toisen polvensa metsässä touhutessaan 11 viikon ikäisenä, oli tuolloin kolmijalkaisena muutaman hetken, mutta sen jälkeen polvi ei ole mitenkään vaivannut. Ilmeisesti tämä kolaus kuitenkin jätti polveen jälkensä, sillä tutkimuksissa polvet olivat 0/1. Lisäys (7.7.): Käämi kävi hakemassa polvista lausunnon ortopedi Esa Kestiltä, joka tutki polvet perusteellisesti, eikä saanut niitä mitenkään pois paikaltaan. Hänen mukaansa polvet ovat normaalit ja kehotti jatkamaan normaalia elämää.

Käämin lonkat tulivat Kennelliitosta takaisin tuloksella C/C, syynä on matalat lonkkamaljat. Reisiluun päät ovat siistit ja mitään nivelrikkomuutoksia ei ole missään. Käämin kyynärät ovat 0/0 ja selästä löytyi jakaantunut ristiluun keskiharjanne eli selkälausunto on LTV1 sekä VA0.

W. Way Out eli Weikko kuvattiin myös juhannusviikolla. Weikon lonkkakuvat arvioitiin Kennelliitossa tuloksella D/C. Weikonkin omistaja soitti Kennelliittoon ja kyseli lisätietoja. Weikolla on myös matalat lonkkamaljat ja löysyyttä erityisesti tuossa D-lonkassa. Löysyys on kuitenkin niin vähäistä, että luultavasti tulee ilmi vain venytysasennossa, ei normaalissa elämässä juostessa tms. tilanteissa. Lonkat ovat muuten siistit, eikä nivelrikkomuutoksia ole Weikollakaan missään. Toinen epämukava yllätys tuli selän osalta, Weikolla on ylimääräinen nikama, joka on pienempi kuin muut nikamat ja siitä puuttuu toinen poikkihaarake. Muuten selkä on siisti. Tämän takia selän lausunto on LTV3 (ja VA0). Weikon kyynärät ovat 0/0. Silmät ja polvet tutkittiin vielä viime viikolla ja silmät ovat terveet sekä polvet 0/0.

W. Almost Unreal eli Moora kävi samalla kertaa kuvissa Käämin kanssa. Mooralla on syvät lonkkamaljat ja lonkkien tulos A/A. Kyynärät 0/0, polvet 0/0, olat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat puhtaat. Ainut "kauneusvirhe" löytyy selästä, Moorallakin on jakaantunut ristiluun keskiharjanne eli LTV1 sekä VA0.

Kumpikaan pojista ei ole oireillut lonkkiaan millään tavalla (eikä Weikko selkäänsä), joten toivotaan että näistä kirjaimista huolimatta kumpikin voi jatkaa aktiivista ja vauhdikasta elämää. Ainakaan tällä hetkellä mitään estettä harrastamiselle ei ole, kun pitää koiran hoikkana, hyvässä lihaskunnossa ja huolehtii kunnon lämmittelyistä, jäähdyttelyistä ja säännöllisestä lihashuollosta.

Viime sunnuntaina 3.7. tehtiin retki Rantasalmen näyttelyyn. Omista koirista kehään vein Warman, kasvateista osallistuivat Weikko ja Wirri (W. Willaura).

Weikko oli kehässä hieman villillä tuulella, hajut vei nuorta poikaa mukanaan. Tuomari kuitenkin tykkäsi ulkonäöstä ja Weikko sai erinomaisen sekä vielä voitti luokkansa! Warmalle veteraaniluokasta eri1 ja sa. Tuomari pohti pitkään kolmen sa:n saaneen uroksen järjestystä ja kehää saatiin kiertää monta kertaa sekä yksin että porukalla. Lopulta Warman sijoitus oli PU2 ja samalla myös ROP-veteraani.

Narttuja oli vain kolme ja kaikki avoimessa luokassa. Kaikille erinomaiset, Wirrin sijoitus oli 2. Harmittavasti tuomari antoi sa:n vain luokkavoittajille, joten nartuissa jäi serti jakamatta. Wirrille on suunnitelmissa syyspuolellekin muutama näyttely, ehkä sinivalkoinen ruusuke jostakin napsahtaa. Wirriä on kyllä kiva viedä kehässä, vaikka välillä nousee tippa linssiin, on se vaan niin isänsä tyttö kuin olla voi.

Keskikesän tuloskimara

Kuluneen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon! Toukokuun viimeisenä viikonloppuna suunnattiin neljän Roxette-pennun kanssa Ruotsin Örebrohon MH-kuvaukseen. Matka sujui hyvin ja seura oli mitä mainiointa. Tytöt Moora ja Lina olivat jo toisella laivamatkallaan, mutta hienosti sujui reissaaminen myös ensikertalaisilta Pertiltä ja Taikolta.

Ja kivaa oli nähdä "pentuja" pitkästä aikaa! Pojat ovat jo kovin aikuistuneet ja selvästi rauhallisempia, kuin mitä muistin. Kuvauskin sujui kummaltakin hienosti, tosin Taiko odotti muutamassa kohdassa omistajan ohjeita. Pieni Lina oli kuvauksessa hurjan rohkeana, mutta ei pidä kovista äänistä (ei mene lukkoon eikä poistu paikalta), joten reagoi ampumiseen. Mooralla on ollut pentueen rankin teini-ikä, mikä näkyi selvästi kuvauksessakin. Haalaria säikähti kovasti ja se heijastui koko loppukuvauksen ajan. Olisi pitänyt älytä olla viemättä Mooraa testiin tässä vaiheessa, mutta onpahan nyt käyty. Teen tuloksista yhteenvedon jossain vaiheessa.

Piuha (W. Waikerie) kävi uusimassa luonnetestin viime hetkillä 4.6. Hollolassa. Tuomareina olivat Leena Turunen ja Tarja Matsuoi. Pisteitä tällä kertaa 113 ja laukauskokematon. Muut osiot olivat plussalla, paitsi temperamentti häiritsevän vilkas.

Weikko (W. Way Out) osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä Tuurissa 12.6. Tuomarina oli Markku Kipinä ja tuloksena EH1. Tuomari toivoi enemmän urosmaisuutta ja tasapainoisempaa käyttäytymistä, näihin auttaa vain aika.

Waara (W. Wilkawatt) pyörähti kehässä Kotkan KV-näyttelyssä 18.6. Tuomarina oli Elena Ruskovaara, joka edelleen tykkäsi Waarasta, tuloksena pu1, cacib ja VSP.

Winsure Wilkawatt, kuva: Pauliina Havo.

Lopuksi vielä omien koirien tuloksia. Arwon kanssa tokoiltiin kotikaupungin iltakokeessa 8.6. Vähäisestä treenimäärästä huolimatta suoritus oli ehkä paras ikinä ja pisteillä 283,5 saatiin kunniapalkinto sekä avoimen luokan voitto!

Arwo ja palkinnot, kuva: Leena Kantanen.

Viime sunnuntaina 19.6. ajeltiin Nastolaan agilityn SM-kisoihin. Viimeisen kolmen kuukauden aikana oli treenattu 4 kertaa ja juostu vain yksi kisarata, joten minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei ollut. Startattiin vasta iltapäivällä 8. viimeisenä, joten rataakin ehti etukäteen miettiä monelta kantilta. Karsintahyppärillä rimat olivat tietysti tapissaan, eikä 65 cm korkeutta oltu treenattu yli vuoteen, mutta luotin Arwon hoitavan homman, kun ei ole ikinä turhaan rimoja tiputellut. Rata sujui suunnitelmien mukaan, tosin lopussa alkoi koirasta näkyä, että kunto loppuu. Virheettömästi kuitenkin maaliin, reilu sekunti yliaikaa, mutta sijalle 35. Ja kun jatkoon pääsi 50 parasta, niin oltiin mukana finaalissa Arwon kanssa ensimmäistä kertaa ikinä! Finaaliradalla kuuluisa putki-pujottelu-erottelu koitui meidänkin kohtaloksi.

Arwon mielipide kepeille menosta, putkeen meni! Kuva: Sirpa Saari.

Moora on pikkuhiljaa aloitellut tutustumista kisakoiran elämään, kisakokemusta on haettu möllirallytokosta sekä möllitokosta. Normaaleja lapsikoiran juttuja on tullut vastaan, kehässä on pysynyt ja kehässä oleviin ihmisiin suhtautunut rennosti. Juhannusviikkoa on vietetty pääasiassa nose workin parissa, Mooran kanssa oltiin 2 päivän jatkokurssilla opettelemassa mm. ajoneuvoetsintää ja lisäksi molempien tyttöjen kanssa 1-luokan hajutestissä sekä juhannusaattona vielä 4 osion möllikokeessa. Kumpikin suoritti hajutestin hyväksytysti ja sai uuden kilpailukirjan. Möllikokeessa sisäosiot menivät hyvin, Werna ei kyennyt ulkona keskittymään ihan yhtä hyvin ja ajoneuvosta haju jäi löytämättä.  Itse möhlin kiireessä Mooran ulkoetsintäosion, mutta tiedetään mitä treenataan!

Lisäksi Mooran kesään on kuulunut tiiviisti hakutreenit ja kaksi ulkopuolista koulutustakin. Werna treenaa agia ja ui niin paljon, kuin mahdollista.

Moora Reija Niemisen hakukoulutuksessa, kuva: Pauliina Havo.