Tytöt tahkoavat tuloksia!

Perri (A-Yambagold) ja Silja jatkoivat hurjaa menoaan agilityn parissa ja siirtyivät nollavoitolla medi3-luokkaan Janakkalassa 19.11.

Lina (W. Real Sugar) ja Heli kisasivat 25.11. Raaseporissa kolmannen kerran rallytokon avoimessa luokassa ja pisteillä 88 Linan nimen eteen tuli uusi koulutustunnus RTK2!

Mooran kanssa jatkettiin rallyn parissa 19.11. Mikkelissä. Nyt radassa oli haastetta riittämiin ja radalle menossakin, kun edeltävä koira sai hepulit kesken suorituksensa, nappasi houkutuksesta lelun suuhun ja säntäili pitkin hallia. Vein Mooran äkkiä käytävään piiloon, ettei saa huonoja vaikutteita ;) Alkuradalla oli pientä ylivirittyneisyyttä, minkä kuulin matalana kurkkuäänenä (jota tuskin tuomari kuulee), sitten päätin hengittää syvään ja loppurata menikin paremmin, tosin ohjaaja ei osaa ottaa oikean mittaisia askelia ja Moora kilttinä tyttönä käveli tyynesti hypyn ohi, kun edellisen päivän koulutuksessa opeteltiin hypystä luopumista. Yhdellä -10 ja yhdellä uusinnalla jäi pisteitä kuitenkin 81 ja yhtä tulosta vailla on avoimen luokan koulutustunnus.

Eilen 26.11. suunnattiin tokon iltakokeeseen Vantaalle, ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Ei muuten, mutta kun kyseessä oli rotumestaruuskoe, niin yllytyshullut eivät paljoa kannustusta tarvinneet. Kaveri kisasi voittajaluokassa, joten oltiin paikalla hyvissä ajoin ja Mooralle tuli nelisen tuntia odottelua, ennen kuin oma vuoro oli käsillä. Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä, paikallaan istuminen viimeisenä. Seuraamisella aloitettiin, lähti ihan ok liikkeelle, mutta sitten alkoi kierrokset nousta juoksuosuudessa ja välillä koira oli oikealla sivulla, käännökset valui ja kontaktista ei ollut tietoakaan. Taas vaan syvään hengitystä ja homma jatkui merkin kierrolla, josta villiintyi niin, että liikkeen suoritettuaan karkasi uudestaan kiertoon ja haukkui mennessään. Sitkeästi jatkettiin eteenpäin, tosin ei paljoa tarvinnut liikkeiden välissä kehua. Ruutu on ollut treeneissä viime aikoina hankala ja nyt kävi sama, lähti hyvin liikkeelle, mutta kääntyi ympäri etunauhalla ja kun korjausta ei olla opeteltu, niin tuli takaisin sivulle, otti uuden vauhdin ja päätyi ruutuun asti. Pysäytys ja maahanmenokin onnistuivat, joten kyllä joku haju liikkeen oikeasta suoritustavasta on olemassa. Noutoon ei ihme kyllä karannut heittovaiheessa, hyppy ja kaukokäskyt sujuivat virheettömästi. Samoin lopuksi tehty paikallaan istuminen. Tuomari kuulosti tykkäävän ja useampi kymppi oli taulussa, mutta lopputulosta en osannut aavistaa. Luokan muut koirat saivat 3-tulokset ja meidät kutsuttiin palkintojenjakoon luokan voittajina ykköstuloksella 268,5 pistettä ja lisäksi siis kelpieiden rotumestari avoimesta luokasta! Hurjaa, salaa haaveilin 2-tuloksesta, mutta näköjään Mooraan voi luottaa, oli tilanne mikä tahansa. Ja kone ei hyydy, päin vastoin :D

Nyt mietitään, miten edetään, todennäköisesti kisataan avossa koulariin asti ja yritetään selvittää voittajaluokka yhdellä yrityksellä. Yöllä oltiin kotona vasta vähän ennen puolta yhtä, mutta kyllä kannatti lähteä, kun saatiin ajella kahden rotumestarin kanssa kotiin! :)  

Tuloksia ja huonoja uutisia

Wernan kanssa on kisattu syksyn aikana jonkun verran agilityssa ja tulokset vaihtelevat edelleen laidasta laitaan. Tutussa kotikaupungin hallissa pää pysyy hyvin kasassa ja tulokset ovat sen mukaisia, 28.10. tehtiin tuplanolla sijoilla 5. ja 4. Triplan esti ohjaajan sähläys, ei pitäisi muuttaa suunnitelmia rataantutustumisen jälkeen... mutta yhtä aginollaa vailla on ensi kesän SM-nollat, oma parsa on melko pätevä!

Vantaalla 4.11. ei sitten vaihteeksi onnistunut mikään. Eka rata hylkääntyi lähtökarkaamiseen ja toinen kontaktiloikkien takia. Olisi saattanut harmittaa, jos etelän retkeen ei olisi sisältynyt myös ihanien Taikon (W. One Wish) ja Linan (W. Real Sugar) tapaamista sekä uuden autohäkin hakua.

Moora on nuoresta iästään huolimatta astunut rohkeasti isoihin luottokoiran saappaisiin ja hoitaa oman tonttinsa aina kiitettävästi. 29.10. käytiin pitkästä aikaa nose work-kisoissa Joutsassa. Sisäetsintä ja ajoneuvoetsintä olivat tällä kertaa liian haastavia, mutta ilahduttavaa oli huomata, että Moora ei tee valeilmaisua eikä turhaudu, vaikkei löydä hajua. Sitkästi etsii ja vaikka sisäetsinnässä ei saanut palkkaa ja siirryttiin suoraan laatikkoetsintään, niin oikea laatikko löytyi 9 sekunnissa ja samalla saatiin palkinto toiseksi nopeimmasta suorituksesta laatikkoetsinnässä.

Rallytokon avoin luokka korkattiin eilen 12.11. tutussa treenihallissa. Alkurata meni hienosti ja hillitysti, kunnes edessä oli pyörähdys ja kierrokset nousivat reippaasti. Tarkkuus ei silti kärsinyt, kunnes viimeisenä kylttinä oli hyppy ja siinä Moora hyppäsi pitkälle ja kääntyi ohjaajaa kohti, joten -10, kun en uusinut tehtävää. Lopppupisteet 86 ja tuomarin kommentti "taitava koira". Kisa oli samalla KnowHau ry:n seuranmestaruuskilpailu, jossa kaikki luokat kisasivat keskenään ja myöhemmin selvisi, että saatiin Mooran kanssa seuranmestaruuspronssia.

Perri (A-Yambagold) ja Silja kisasivat myös agilityssa Lappeenrannassa 29.10. ja pitkän kisatauon jälkeen homma toimi hienosti ja kotiinviemisenä kaksi nollavoittoa eli Perri on nyt yhden luvan päässä kolmosluokasta!

Loppuun ne huonot uutiset. Käämi (W. Reaching High) satutti vasemman takajalkansa liukastuessaan lämmittelylenkillä muutama viikko takaperin. Polvessa todettiin mediaalinen ensimmäisen asteen patellaluksaatio ja polvi operoitiin viime viikon keskiviikkona ridgestop-tekniikalla Kouvolassa. Edessä on nyt 3 kuukauden sairasloma ja kuntoutus. Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta Käämin toipuminen edistyisi hyvin ja jotta Käämi voisi jatkossa elää normaalia kelpien elämää. Huonoja uutisia ei kaipaisi enää yhtään lisää, tämä vuosi on kyllä ollut harvinaisen kamala.

Syksyn tuloksia

Syksyn aikana Lina (W. Real Sugar) on kilpaillut aktiivisesti tokossa ja rallytokossa. 16.9. Lina korkkasi rallytokon avoimen luokan pisteillä 97 ja toinen hyväksytty tulos tuli 14.10. pisteillä 94. Yhtä vailla on siis enää avoimen luokan koulutustunnus ja siirto voittajaluokkaan. Tokossa Lina kisasi 24.9. kolmatta kertaa alokasluokassa ja pisteillä 173,5 irtosi kolmas ykköstulos ja koulutustunnus TK1.

Mooran kanssa kisattiin rallytokossa viime lauantaina 21.10. piirinmestaruuskisoissa. Rata meni varsin mukavasti, vaikka ohjaajan sisäinen tokoihminen vähän nipottikin. Onneksi tuomari ei ja pisteitä saatiin 99. Sijoituttiin luokassa 4. sijalle (20 osallistujaa) ja saatiin koulutustunnus RTK1. Päivän päätteeksi selvisi vielä, että meidän joukkue LPKY1 saavutti joukkuepiirinmestaruushopeaa eli kaksi mitalia kotiintuomisena, ei paha!

Roxette-pentueen taitava Sisu-isä (Busligans Mohikan) saavutti 30.9. kolmannen ykköstuloksen pk-jälkikokeiden voittajaluokassa ja näin ollen Sisusta tuli Suomen Käyttövalio!

F-pennun isä Watti (Bestseller Kova Meno) taas kisasi koiratanssin Suomenmestaruuskilpailuissa Freestylessä viime lauantaina 21.10. ja hienon sijoituksen SM-6 lisäksi Watti sai viimeisen sertinsä ja nimen eteen lisätään tästä eteenpäin myös Koiratanssivalion arvo!

Alkusyksyn tuloksia

Roxette-pennut ovat olleet aktiivisia alkusyksyn aikana.

Käämillä (W. Reaching High) oli kolmen näyttelyn putki elokuussa. Joensuusta lauantaina 12.8. tulokseksi tuli AVO ERI1, mutta sunnuntaina kaikki natsasi ja rivi oli AVO ERI1 SA, Sert ja VSP! Viikkoa myöhemmin Kouvolasta tiukahkolta tuomarilta tuloksena oli EH1.

Weikko (W. Way Out) osallistui Muuramen ryhmänäyttelyyn viime lauantaina 9.9. Tuloksena AVO ERI1, SA, PU1, Sert ja VSP, joten näin ollen Weikolla on muotovalion arvoon sertit kasassa! Luonnetesti on suunnitelmissa aikaisintaan ensi vuonna.

Lina (W. Real Sugar) tokoili sunnuntaina 10.9. toisen ALO1-tuloksensa, pisteitä 180 ja sijoitus luokassa 3. Samalla heille myös joukkuepiirinmestaruuspronssia!

Taiko (W. One Wish) haki ja pääsi Suomen Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2017-2018. Ensimmäinen leirikin on jo takana ja Taikon menoa oli kovasti kehuttu niin valmentajien kuin treenikavereidenkin suunnalta.

Mooran kanssa otettiin askel kohti palveluskoirakokeita suorittamalla käyttätymiskoe kotikentällä Lappeenrannassa maanantaina 11.9. Tottiksessa pitkät seuraamiset vähän uuvuttivat, jäävät liikkeet menivät nappiin, samoin paikallaanmakuu. Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, hyvin osaa pikkulikka käyttäytyä aina silloin, kun parson ei ole mukana. Nyt jatketaan maastotreenejä, jotta kilpailukirjaan saadaan joku päivä muutakin täytettä.

Wernan kanssa on kisattu agilityssa, homma pelittää mukavasti ja radalle ollaan päästy, eikä vuoron odottaminen aiheuta enää niin paljoa hampaiden kiristelyä ohjaajalle. Tulostakin on tullut, Mikkelistä 19.8. yhdellä nollalla oltiin 2. sijalla ja Imatralla 3.9. tehtiin tuplanolla agiradoilta sijoituksin 2. ja 3. Ensi vuoden SM-nollista on siis jo yli puolet kasassa ja se hankalin osuuskin suoritettu, joten luottavaisin mielin eteenpäin!

Kesän tuloksia

Kesän aikana on tyttöjen kanssa kisattu mukavin tuloksin, onni on hyvät koirat, jotka hoitavat oman tonttinsa, vaikka ohjaajan ajatukset olisivat muualla...

Moora kisasi nose workissa 10.6. ja 11.6., kun kisat järjestettiin Lappeenrannan suunnalla. Lauantaina löytyi kaikki piilot eli saatiin heti ensimmäisistä kisoista täydet 100 pistettä (näitä tuloksia tarvitaan 3 kpl luokkanousuun), sunnuntaina ohjaaja mokasi viimeisessä osiossa (ulkoetsintä) ja näin ollen pisteitä saatiin 75.

Tokossa säästettiin kolmas alokasluokan yritys LPKY:n seuranmestaruuskisaan 15.7. Kahteen viikkoon ei treenattu lähestulkoon yhtään, mutta se ei haitannut, hienon kymppirivin "sotki" seuraamisen 9 ja hypyn 9,5 (vino perusasento), pisteitä yhteensä hurjat 196 sekä kunniapalkinto, luokan voitto, TK1-koulutustunnus ja vielä alokasluokan seuranmestaruus!

Werna kisasi agilityn SM-kisoissa joka päivä. Perjantaina osallistuttiin hyppyradalle ja sieltä napakka nolla sijoituksella 17.(/102). Joukkueradalla parson karkasi putkeen ja rallateltiin muutenkin vain kohdalle osuneita esteitä. Sunnuntaina SM-karsintaradalta saatiin ihmeen kaupalla taisteltua nollatulos pienellä yliajalla, joten sijoituksella 36. Werna pääsi finaaliin heti ensimmäisissä SM-kisoissaan! Finaaliradalla kutsui taas putki väärässä kohtaa, mutta muuten ei virheitä tehty, uskomaton suoritus, kun keväällä en olisi voinut uskoa Wernan edes saavan nollia kasaan.

Agirodussa käytiin perjantaina kahdella radalla. Hyppäri kosahti heti alkuunsa, kun Werna otti häiriötä kaikesta mahdollisesta. Pitkällä ja haastavalla italialaistuomarin agiradalla tehtiin omasta mielestä nolla, mutta tuomari oli nostanut käden kiellon merkiksi kohdassa, jossa kielto ei edes ollut mahdollinen (kehänauhaa kohti oleva hyppy, mistä käännyttiin 180 astetta takaisin, saatiin kielto, kun Werna mietti kumpaa kautta hypyn kiertää siltä jo maahan laskeuduttuaan). Hyvä mieli jäi kuitenkin siltä osin, että Werna kasasi hyvin päänsä toiselle radalle.

Kasvateista Lina (W. Real Sugar) tokoili heinäkuussa alokasluokasta napakan ykköstuloksen. Weikko (W. Way Out) pyörähti 22.7. Saarijärvellä näyttelyssä ja nappasi mukaansa toisen sertinsä sekä oli VSP.

Murheiden kesä

Ikean mainoslause "paras kesä ikinä" kuulostaa äärimmäisen huonolta vitsiltä, kun omalla kohdalla tämä kesä on ollut liioittelematta ehkä pahin ikinä. Kun ensin menehtyy oma koira, sitten kuolee kasvatti ja kolmanneksi toinen oma koira joutuu vaativaan leikkaukseen, herää väkisinkin mieleen kysymys, että eikö mikään riitä. Kun ei ehdi mistään toipua, vaan lisää huonoja uutisia on koko ajan tarjolla.

Huono tuuri juontaa juurensa 1,5 vuoden päähän. Arwon kanssa mentiin maaliskuussa 2016 eläinlääkäriin eturauhasen takia, lääkäristä poistuttiin voimakkaan sydämen sivuäänen kanssa ja kehoituksella käydä sydänultrassa selvittämässä, mikä sydämen tilanne on ja voidaanko koiraa kastroida. Sydänultraan saatiin aika muutaman viikon päähän Seppo Lambergille Lahteen. Tutkimuksessa selvisi, että Arwolla oli lievän/kohtalaisen rajoilla oleva vasemman puolen laajentuma. Sydänlihaksen supistuvuus ja seinämäpaksuudet olivat normaalit. Dilatiivista kardiomyopatiaa ei todettu. Vasemmassa eteiskammioläpässä osoitettiin kohtalainen vuoto, oikeassa vähäinen. Mitraaliläpässä silmämääräiset muutokset olivat selkeästi normaalista poikkeavat ja myös tulehdustausta oli mahdollinen, tästä johtuen sairauden etenemisen ennustamisessa oli enemmän epävarmuutta.

Oireeton koira ei yleensä hyödy lääkehoidosta, joten lääkitystä ei tässä vaiheessa aloitettu, sillä mitään oireita ei ollut ilmennyt. Agilitystä jäähdyteltiin, käytiin vielä muutama rata juoksemassa, eikä koira oireillut kisojen jälkeenkään mitenkään. Tokoa ja rallya treenattiin ja kisattiin, lisäksi Arwo kulki normaalisti mukana lenkeillä ja tyttöjen treeneissä. Kastrointi onnistui hyvin, samoin hammaskiven poisto muutamaa viikkoa myöhemmin.

Sydänkontrolliin mentiin tänä keväänä, edelleen oireettoman koiran kanssa. Sydämen laajentuma oli edennyt kontrollivälillä keskivaikeaksi ja aloitettiin lääkitys. 9v. syntymäpäivän iltana Arwo aloitti voimakkaan yskimisen, jonka vuoksi mentiin heti seuraavana päivänä lääkäriin. Keuhkoista otettiin röntgenkuva, eikä niissä näkynyt nesteen kertymistä, joten diagnoosiksi saatiin kennelyskä. Yskä rauhoittui hieman, mutta jatkui aamuöisenä muutaman kerran köhäisynä. Arwo söi lääkärin varalle määräämän antibioottikuurin, mutta missään vaiheessa yskä ei loppunut kokonaan. Edelleen, yskää lukuunottamatta, koira oli täysin normaali, rasituksensiedon alenemista tai yölevottomuutta ei missään vaiheessa ilmaantunut, yskän alettua Arwo lenkkeili vain hihnassa, mutta takapihalla ulkoili vapaasti.

Torstai-iltana 15.6. Arwo oli mukana Wernan treeneissä, käveltiin lämmittelyt ja jäähdyttelyt normaalisti ja kaikki oli hyvin. Kunnes treeneistä kotiin palattua olin juuri alkamassa ruokkimaan koiria, kun Arwon sydän ei enää jaksanut pidempään ja loppu tuli yhtäkkiä ja kaikki oli nopeasti ohi. Tiesin, että sydämen tilanne oli huono, mutta silti luulin, että lääkityksellä olisi pärjätty vähän pidempään, kuin reilun kuukauden verran. Oudointa oli se, että Arwo oli loppuun asti täysin oma itsensä, muutamaa aamuöistä yskäisyä lukuunottamatta.

Lisää huonoja uutisia tuli vain kolme viikkoa Arwon kuoleman jälkeen. W-pentueen Waara (Wilkawatt) vietiin eläinlääkäriin spermatutkimuksen takia, kun keväällä Waaran morsian jäi kahdesta onnistuneesta astutuksesta huolimatta tyhjäksi. Myös Waaran eturauhanen tutkittiin ja tässä tutkimuksessa tapahtui jotakin, sillä Waara muuttui kivuliaaksi ja vaisuksi. Seuraavana päivänä Waara ohjattiin Tammiston eläinsairaalaan, mutta perille päästyä ei mitään ollut tehtävissä. Waara on avattavana Evirassa ja jossain vaiheessa toivottavasti tulee selvyys siihen, mitä rutiinitoimenpiteessä tapahtui ja miksi näin kävi.

Huonot uutiset eivät loppuneet tähän, sillä muutama päivä tämän jälkeen selvisi, että Warma oli kotona yksin ollessaan (kisattiin Wernan kanssa agirodussa perjantaina ja Moora oli turistina mukana) syönyt lattialla olleesta matosta reunanarua reilulta matkalta. Naru alkoi tulla ulos suolesta maanantaina aamuyöstä, mutta vähintäänkin saman verran, kuin tuli ulos, oli vielä koiran sisällä vatsalaukusta koko suolen mitalta. Parafiiniöljykään ei tullut ulos, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin suolitukosleikkaus. Suolta piti avata 5 kohdasta ja leikkaus kesti pitkään. Warma toipui 12-vuotiaaksi koiraksi leikkauksesta yllättävän hyvin, mutta nyt on ilmennyt muutamia outoja krampin tyyppisiä kipukohtauksia, joihin ei oikein löydy selitystä eli täysin selvillä vesillä ei vielä olla. Lisäjännitystä leikkaukseen toi se, että myös Warmalta löytyi sydämestä sivuääni vuosi sitten keväällä heisimatolääkitystä lääkäristä haettaessa. Warman sydäntä ei ole ultrattu, mutta sivuääni on huomattavasti pienempi, kuin mitä Arwolla oli ja myös Warma on ollut koko ajan oireeton. Warman osalta luulen, että kyse on iästä johtuvasta muutoksesta, Arwon osalta kyse saattoi olla myös tulehdustaustasta.

Lienee sanomatta selvää, että kelpieillä viime vuosien aikana ilmeneet sydämen sivuäänet, huolestuttavat suuresti. Sivuääniä on löytynyt erisukuisilta ja eri-ikäisiltä kelpieiltä, onneksi ilmeisesti suurin osa on kuitenkin oireettomia ja koirat voivat elää täysin normaalia elämää. Keski-Euroopassa useat kasvattajat ovat jo vuosien ajan käyttäneet jalostuskoiransa sydänultrassa ennen astutusta ja samoin Ruotsissa useampi kasvattaja näkyy toimivan nyt näin. Omalla kohdalla aion myös tehdä samoin, jos vielä joskus kelpiepentuetta suunnittelen eli haluan, että molemmat vanhemmat ovat käyneet sydänultrassa ennen astutusta. Ymmärtääkseni sydänultrassa näkyvät muutokset kuuluvat sivuäänenä vasta 2-3 vuoden päästä siitä, kun ne ultrassa on nähtävissä. Joten esim. 4 vuotiaana terveeksi sydänultrassa todettu sydän on melko suurella todennäköisyydelle terve myös 6-8 vuotiaana, jolloin koirat ovat parhaimmillaan, eikä tämän ikäisten koirien missään tapauksessa pitäisi joutua jäähdyttelemään tai eläköitymään harrastuksista sen takia, että sydämessä on vikaa. Sydänvika on pahimmillaan todella ikävä vaiva, enkä missään nimessä halua niiden rodussa lisääntyvän enää yhtään enempää.

Toukokuun tuloksia

Omien koirien kanssa ollaan oltu aktiivisina ja muutama projekti saatu onnellisesti päätökseen. Wernan viimeisen SM-nollan jahti sujui suotuisasti, kun buukkasin 7 starttia yhdelle viikonlopulle. Lauantaina 13.5. suunnattiin Joensuuhun, jossa tarjolla oli 4 agilityrataa. Juostiin niistä vain kolme: ekalta radalta pujotteluvirhe ja puomin kontaktin yli loikka, josta palautin puomille eli hylky, toiselta radalta keinulta hieman kyseenalainen virhe ja taas rytmi sekoittui pujottelusta eli 10, kolmannella radalla ei onneksi ollut puomia ja keinu tehtiin niin tarkasti, kuin osattiin, joten nollalla maaliin ja kaupan päälle vielä voitto sekä ensimmäinen sert-A! En halunnut pilata hyvää fiilistä, joten vipo rata (puomi taas radalla) jätettiin väliin, samoin seuraavan aamun aikainen herätys ja Kotkan startit. Imatralla käytiin kahden radan verran 21.5. Hyppärillä lähdössä käytös oli ala-arvoista ja palautin hyllyn jälkeen lähtöön istumaan. Agiradalla tein lähdön niin rauhallisesti, kuin pystyin, onnistui ja rata eteni muutenkin kivasti, keinulta taas virhe, mutta vitosella maaliin. Nämä oli viimeiset startit ennen SM-kisoja, joissa ollaan mukana myös lauantain joukkuekisassa. 

Helatorstaina vuorossa oli SBCAK:n päänäyttely, jonne lähdettiin, kun tuomarina oli australialainen kasvattajatuomari Marie Colyer. Kasvattajaluokkaankin oli ilmoittauduttu, mutta jo alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei ryhmää tarvitse esittää. Pertille (W. Perfect Excuse) avoimesta luokasta H (kaipaa kehitystä). Velipoika Käämi (W. Reaching High) taas oli tuomarin mieleen, avoimen luokan 11 uroksesta vain yksi sai erinomaisen ja Käämi tuli upeasti luokan toiseksi EH:lla ja kivalla arvostelulla. Valioluokassa Waara (W. Wilkawatt) passitettiin ulos H:lla, syy ei arvostelusta paljastunut. Tässä kohtaa päätin, että en vie Mooraa kehään, sillä tällä hetkellä täysin karvaton, whippettiä muistuttava sporttisilakka, ei olisi varmasti tuomaria miellyttänyt. Veteraaniuroksia oli kaksi, molemmille EH ja Warmalle yllättäen luokan voitto! Ainut, mitä tuomari toivoi lisää, oli täytettä poskiin. No, vanhoilla koirilla ja myös ihmisillä tuppaa ne täytteet poskista häviämään. 

Warma ja päänäyttelyn luokkavoittajaruusuke 25.5.2017, kuva: Leena Kantanen. 

Viime viikonloppuna koitti odotettu hetki, jota varten oli tehty paljon töitä. Toko-SM kutsui siis Vantaalle. Mooran kanssa lähdettiin reissuun kahdestaan jo perjantaina ja käytiin illalla kaverin kanssa treenaamassa kisapaikalla. Treenien loppuosa antoi jo viitteitä siitä, että seuraavana päivänä onnistuminen on mahdollista. Mooralle oli reissussa tarjolla paljon uusia kokemuksia, mutta ei hetkauttanut pikkulikkaa kerrostaloasunnossa yöpyminen, eikä pääkaupunkiseudun hälinä. Lauantaiaamuna oltiin koepaikalla ennen klo 8 ja eläinlääkäritarkastuksen jälkeen alkoi pitkä odotus, sillä meidän vuoro oli vasta luokan puolivälissä, ruokatauon jälkeen. Suurin jännitys taisi hälvetä jo siinä vaiheessa, kun joukkuetoveri ja Mooran paras ystävä taituroi huippupisteet eli joukkueella oli jo tulos alokasluokasta, eikä oltu meidän suorituksen varassa. Mentiin kehän reunalle jo hyvissä ajoin ennen tauon loppumista ja sain tehtyä hyvät valmistelut. Kehässä oli Mooran kanssa tosi kivaa, vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan ja teki joka liikettä ennen käsikosketuksen erinomaisesti. Pikkuvirheitä sattui muutamassa loppuperusasennossa ja sivulla maahanmenoissa, mutta tasainen 8-9,5 pisteen rivi saatiin aikaiseksi ja yhteispisteitä 175 eli ykköstulos! Ykköstulos SM-kisoissa nuoren koiran kanssa tuntui tosi hyvältä ja erityisesti, kun meillä oli oikeasti yhdessä kivaa kehässä! LPKY:n joukkueella meni kokonaisuutena myös hienosti, kaikille koirakoille vähintään vahva 2-tulos ja yhteistuloksissa oltiin sijalla 17./42. 

Moora Mikkelin tokokokeessa 21.4.2017, kuva: Maarit Karhu-Teiskonen. 

Projektithan eivät toki tähän loppuneet, seuraavaksi muistutellaan mieleen nose work-hommia, sillä kokeet siintävät jo 2 viikon päässä ja sitten onkin jo agilityn SM-kisat ihan lähellä!