Roxette-pennut ovat olleet aktiivisia alkusyksyn aikana.
Käämillä (W. Reaching High) oli kolmen näyttelyn putki elokuussa. Joensuusta lauantaina 12.8. tulokseksi tuli AVO ERI1, mutta sunnuntaina kaikki natsasi ja rivi oli AVO ERI1 SA, Sert ja VSP! Viikkoa myöhemmin Kouvolasta tiukahkolta tuomarilta tuloksena oli EH1.
Weikko (W. Way Out) osallistui Muuramen ryhmänäyttelyyn viime lauantaina 9.9. Tuloksena AVO ERI1, SA, PU1, Sert ja VSP, joten näin ollen Weikolla on muotovalion arvoon sertit kasassa! Luonnetesti on suunnitelmissa aikaisintaan ensi vuonna.
Lina (W. Real Sugar) tokoili sunnuntaina 10.9. toisen ALO1-tuloksensa, pisteitä 180 ja sijoitus luokassa 3. Samalla heille myös joukkuepiirinmestaruuspronssia!
Taiko (W. One Wish) haki ja pääsi Suomen Agilityliiton Top Teamiin kaudelle 2017-2018. Ensimmäinen leirikin on jo takana ja Taikon menoa oli kovasti kehuttu niin valmentajien kuin treenikavereidenkin suunnalta.
Mooran kanssa otettiin askel kohti palveluskoirakokeita suorittamalla käyttätymiskoe kotikentällä Lappeenrannassa maanantaina 11.9. Tottiksessa pitkät seuraamiset vähän uuvuttivat, jäävät liikkeet menivät nappiin, samoin paikallaanmakuu. Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, hyvin osaa pikkulikka käyttäytyä aina silloin, kun parson ei ole mukana. Nyt jatketaan maastotreenejä, jotta kilpailukirjaan saadaan joku päivä muutakin täytettä.
Wernan kanssa on kisattu agilityssa, homma pelittää mukavasti ja radalle ollaan päästy, eikä vuoron odottaminen aiheuta enää niin paljoa hampaiden kiristelyä ohjaajalle. Tulostakin on tullut, Mikkelistä 19.8. yhdellä nollalla oltiin 2. sijalla ja Imatralla 3.9. tehtiin tuplanolla agiradoilta sijoituksin 2. ja 3. Ensi vuoden SM-nollista on siis jo yli puolet kasassa ja se hankalin osuuskin suoritettu, joten luottavaisin mielin eteenpäin!
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
torstai 3. elokuuta 2017
Kesän tuloksia
Kesän aikana on tyttöjen kanssa kisattu mukavin tuloksin, onni on hyvät koirat, jotka hoitavat oman tonttinsa, vaikka ohjaajan ajatukset olisivat muualla...
Moora kisasi nose workissa 10.6. ja 11.6., kun kisat järjestettiin Lappeenrannan suunnalla. Lauantaina löytyi kaikki piilot eli saatiin heti ensimmäisistä kisoista täydet 100 pistettä (näitä tuloksia tarvitaan 3 kpl luokkanousuun), sunnuntaina ohjaaja mokasi viimeisessä osiossa (ulkoetsintä) ja näin ollen pisteitä saatiin 75.
Tokossa säästettiin kolmas alokasluokan yritys LPKY:n seuranmestaruuskisaan 15.7. Kahteen viikkoon ei treenattu lähestulkoon yhtään, mutta se ei haitannut, hienon kymppirivin "sotki" seuraamisen 9 ja hypyn 9,5 (vino perusasento), pisteitä yhteensä hurjat 196 sekä kunniapalkinto, luokan voitto, TK1-koulutustunnus ja vielä alokasluokan seuranmestaruus!
Werna kisasi agilityn SM-kisoissa joka päivä. Perjantaina osallistuttiin hyppyradalle ja sieltä napakka nolla sijoituksella 17.(/102). Joukkueradalla parson karkasi putkeen ja rallateltiin muutenkin vain kohdalle osuneita esteitä. Sunnuntaina SM-karsintaradalta saatiin ihmeen kaupalla taisteltua nollatulos pienellä yliajalla, joten sijoituksella 36. Werna pääsi finaaliin heti ensimmäisissä SM-kisoissaan! Finaaliradalla kutsui taas putki väärässä kohtaa, mutta muuten ei virheitä tehty, uskomaton suoritus, kun keväällä en olisi voinut uskoa Wernan edes saavan nollia kasaan.
Agirodussa käytiin perjantaina kahdella radalla. Hyppäri kosahti heti alkuunsa, kun Werna otti häiriötä kaikesta mahdollisesta. Pitkällä ja haastavalla italialaistuomarin agiradalla tehtiin omasta mielestä nolla, mutta tuomari oli nostanut käden kiellon merkiksi kohdassa, jossa kielto ei edes ollut mahdollinen (kehänauhaa kohti oleva hyppy, mistä käännyttiin 180 astetta takaisin, saatiin kielto, kun Werna mietti kumpaa kautta hypyn kiertää siltä jo maahan laskeuduttuaan). Hyvä mieli jäi kuitenkin siltä osin, että Werna kasasi hyvin päänsä toiselle radalle.
Kasvateista Lina (W. Real Sugar) tokoili heinäkuussa alokasluokasta napakan ykköstuloksen. Weikko (W. Way Out) pyörähti 22.7. Saarijärvellä näyttelyssä ja nappasi mukaansa toisen sertinsä sekä oli VSP.
Moora kisasi nose workissa 10.6. ja 11.6., kun kisat järjestettiin Lappeenrannan suunnalla. Lauantaina löytyi kaikki piilot eli saatiin heti ensimmäisistä kisoista täydet 100 pistettä (näitä tuloksia tarvitaan 3 kpl luokkanousuun), sunnuntaina ohjaaja mokasi viimeisessä osiossa (ulkoetsintä) ja näin ollen pisteitä saatiin 75.
Tokossa säästettiin kolmas alokasluokan yritys LPKY:n seuranmestaruuskisaan 15.7. Kahteen viikkoon ei treenattu lähestulkoon yhtään, mutta se ei haitannut, hienon kymppirivin "sotki" seuraamisen 9 ja hypyn 9,5 (vino perusasento), pisteitä yhteensä hurjat 196 sekä kunniapalkinto, luokan voitto, TK1-koulutustunnus ja vielä alokasluokan seuranmestaruus!
Werna kisasi agilityn SM-kisoissa joka päivä. Perjantaina osallistuttiin hyppyradalle ja sieltä napakka nolla sijoituksella 17.(/102). Joukkueradalla parson karkasi putkeen ja rallateltiin muutenkin vain kohdalle osuneita esteitä. Sunnuntaina SM-karsintaradalta saatiin ihmeen kaupalla taisteltua nollatulos pienellä yliajalla, joten sijoituksella 36. Werna pääsi finaaliin heti ensimmäisissä SM-kisoissaan! Finaaliradalla kutsui taas putki väärässä kohtaa, mutta muuten ei virheitä tehty, uskomaton suoritus, kun keväällä en olisi voinut uskoa Wernan edes saavan nollia kasaan.
Agirodussa käytiin perjantaina kahdella radalla. Hyppäri kosahti heti alkuunsa, kun Werna otti häiriötä kaikesta mahdollisesta. Pitkällä ja haastavalla italialaistuomarin agiradalla tehtiin omasta mielestä nolla, mutta tuomari oli nostanut käden kiellon merkiksi kohdassa, jossa kielto ei edes ollut mahdollinen (kehänauhaa kohti oleva hyppy, mistä käännyttiin 180 astetta takaisin, saatiin kielto, kun Werna mietti kumpaa kautta hypyn kiertää siltä jo maahan laskeuduttuaan). Hyvä mieli jäi kuitenkin siltä osin, että Werna kasasi hyvin päänsä toiselle radalle.
Kasvateista Lina (W. Real Sugar) tokoili heinäkuussa alokasluokasta napakan ykköstuloksen. Weikko (W. Way Out) pyörähti 22.7. Saarijärvellä näyttelyssä ja nappasi mukaansa toisen sertinsä sekä oli VSP.
Murheiden kesä
Ikean mainoslause "paras kesä ikinä" kuulostaa äärimmäisen huonolta vitsiltä, kun omalla kohdalla tämä kesä on ollut liioittelematta ehkä pahin ikinä. Kun ensin menehtyy oma koira, sitten kuolee kasvatti ja kolmanneksi toinen oma koira joutuu vaativaan leikkaukseen, herää väkisinkin mieleen kysymys, että eikö mikään riitä. Kun ei ehdi mistään toipua, vaan lisää huonoja uutisia on koko ajan tarjolla.
Huono tuuri juontaa juurensa 1,5 vuoden päähän. Arwon kanssa mentiin maaliskuussa 2016 eläinlääkäriin eturauhasen takia, lääkäristä poistuttiin voimakkaan sydämen sivuäänen kanssa ja kehoituksella käydä sydänultrassa selvittämässä, mikä sydämen tilanne on ja voidaanko koiraa kastroida. Sydänultraan saatiin aika muutaman viikon päähän Seppo Lambergille Lahteen. Tutkimuksessa selvisi, että Arwolla oli lievän/kohtalaisen rajoilla oleva vasemman puolen laajentuma. Sydänlihaksen supistuvuus ja seinämäpaksuudet olivat normaalit. Dilatiivista kardiomyopatiaa ei todettu. Vasemmassa eteiskammioläpässä osoitettiin kohtalainen vuoto, oikeassa vähäinen. Mitraaliläpässä silmämääräiset muutokset olivat selkeästi normaalista poikkeavat ja myös tulehdustausta oli mahdollinen, tästä johtuen sairauden etenemisen ennustamisessa oli enemmän epävarmuutta.
Oireeton koira ei yleensä hyödy lääkehoidosta, joten lääkitystä ei tässä vaiheessa aloitettu, sillä mitään oireita ei ollut ilmennyt. Agilitystä jäähdyteltiin, käytiin vielä muutama rata juoksemassa, eikä koira oireillut kisojen jälkeenkään mitenkään. Tokoa ja rallya treenattiin ja kisattiin, lisäksi Arwo kulki normaalisti mukana lenkeillä ja tyttöjen treeneissä. Kastrointi onnistui hyvin, samoin hammaskiven poisto muutamaa viikkoa myöhemmin.
Sydänkontrolliin mentiin tänä keväänä, edelleen oireettoman koiran kanssa. Sydämen laajentuma oli edennyt kontrollivälillä keskivaikeaksi ja aloitettiin lääkitys. 9v. syntymäpäivän iltana Arwo aloitti voimakkaan yskimisen, jonka vuoksi mentiin heti seuraavana päivänä lääkäriin. Keuhkoista otettiin röntgenkuva, eikä niissä näkynyt nesteen kertymistä, joten diagnoosiksi saatiin kennelyskä. Yskä rauhoittui hieman, mutta jatkui aamuöisenä muutaman kerran köhäisynä. Arwo söi lääkärin varalle määräämän antibioottikuurin, mutta missään vaiheessa yskä ei loppunut kokonaan. Edelleen, yskää lukuunottamatta, koira oli täysin normaali, rasituksensiedon alenemista tai yölevottomuutta ei missään vaiheessa ilmaantunut, yskän alettua Arwo lenkkeili vain hihnassa, mutta takapihalla ulkoili vapaasti.
Torstai-iltana 15.6. Arwo oli mukana Wernan treeneissä, käveltiin lämmittelyt ja jäähdyttelyt normaalisti ja kaikki oli hyvin. Kunnes treeneistä kotiin palattua olin juuri alkamassa ruokkimaan koiria, kun Arwon sydän ei enää jaksanut pidempään ja loppu tuli yhtäkkiä ja kaikki oli nopeasti ohi. Tiesin, että sydämen tilanne oli huono, mutta silti luulin, että lääkityksellä olisi pärjätty vähän pidempään, kuin reilun kuukauden verran. Oudointa oli se, että Arwo oli loppuun asti täysin oma itsensä, muutamaa aamuöistä yskäisyä lukuunottamatta.
Lisää huonoja uutisia tuli vain kolme viikkoa Arwon kuoleman jälkeen. W-pentueen Waara (Wilkawatt) vietiin eläinlääkäriin spermatutkimuksen takia, kun keväällä Waaran morsian jäi kahdesta onnistuneesta astutuksesta huolimatta tyhjäksi. Myös Waaran eturauhanen tutkittiin ja tässä tutkimuksessa tapahtui jotakin, sillä Waara muuttui kivuliaaksi ja vaisuksi. Seuraavana päivänä Waara ohjattiin Tammiston eläinsairaalaan, mutta perille päästyä ei mitään ollut tehtävissä. Waara on avattavana Evirassa ja jossain vaiheessa toivottavasti tulee selvyys siihen, mitä rutiinitoimenpiteessä tapahtui ja miksi näin kävi.
Huonot uutiset eivät loppuneet tähän, sillä muutama päivä tämän jälkeen selvisi, että Warma oli kotona yksin ollessaan (kisattiin Wernan kanssa agirodussa perjantaina ja Moora oli turistina mukana) syönyt lattialla olleesta matosta reunanarua reilulta matkalta. Naru alkoi tulla ulos suolesta maanantaina aamuyöstä, mutta vähintäänkin saman verran, kuin tuli ulos, oli vielä koiran sisällä vatsalaukusta koko suolen mitalta. Parafiiniöljykään ei tullut ulos, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin suolitukosleikkaus. Suolta piti avata 5 kohdasta ja leikkaus kesti pitkään. Warma toipui 12-vuotiaaksi koiraksi leikkauksesta yllättävän hyvin, mutta nyt on ilmennyt muutamia outoja krampin tyyppisiä kipukohtauksia, joihin ei oikein löydy selitystä eli täysin selvillä vesillä ei vielä olla. Lisäjännitystä leikkaukseen toi se, että myös Warmalta löytyi sydämestä sivuääni vuosi sitten keväällä heisimatolääkitystä lääkäristä haettaessa. Warman sydäntä ei ole ultrattu, mutta sivuääni on huomattavasti pienempi, kuin mitä Arwolla oli ja myös Warma on ollut koko ajan oireeton. Warman osalta luulen, että kyse on iästä johtuvasta muutoksesta, Arwon osalta kyse saattoi olla myös tulehdustaustasta.
Lienee sanomatta selvää, että kelpieillä viime vuosien aikana ilmeneet sydämen sivuäänet, huolestuttavat suuresti. Sivuääniä on löytynyt erisukuisilta ja eri-ikäisiltä kelpieiltä, onneksi ilmeisesti suurin osa on kuitenkin oireettomia ja koirat voivat elää täysin normaalia elämää. Keski-Euroopassa useat kasvattajat ovat jo vuosien ajan käyttäneet jalostuskoiransa sydänultrassa ennen astutusta ja samoin Ruotsissa useampi kasvattaja näkyy toimivan nyt näin. Omalla kohdalla aion myös tehdä samoin, jos vielä joskus kelpiepentuetta suunnittelen eli haluan, että molemmat vanhemmat ovat käyneet sydänultrassa ennen astutusta. Ymmärtääkseni sydänultrassa näkyvät muutokset kuuluvat sivuäänenä vasta 2-3 vuoden päästä siitä, kun ne ultrassa on nähtävissä. Joten esim. 4 vuotiaana terveeksi sydänultrassa todettu sydän on melko suurella todennäköisyydelle terve myös 6-8 vuotiaana, jolloin koirat ovat parhaimmillaan, eikä tämän ikäisten koirien missään tapauksessa pitäisi joutua jäähdyttelemään tai eläköitymään harrastuksista sen takia, että sydämessä on vikaa. Sydänvika on pahimmillaan todella ikävä vaiva, enkä missään nimessä halua niiden rodussa lisääntyvän enää yhtään enempää.
Huono tuuri juontaa juurensa 1,5 vuoden päähän. Arwon kanssa mentiin maaliskuussa 2016 eläinlääkäriin eturauhasen takia, lääkäristä poistuttiin voimakkaan sydämen sivuäänen kanssa ja kehoituksella käydä sydänultrassa selvittämässä, mikä sydämen tilanne on ja voidaanko koiraa kastroida. Sydänultraan saatiin aika muutaman viikon päähän Seppo Lambergille Lahteen. Tutkimuksessa selvisi, että Arwolla oli lievän/kohtalaisen rajoilla oleva vasemman puolen laajentuma. Sydänlihaksen supistuvuus ja seinämäpaksuudet olivat normaalit. Dilatiivista kardiomyopatiaa ei todettu. Vasemmassa eteiskammioläpässä osoitettiin kohtalainen vuoto, oikeassa vähäinen. Mitraaliläpässä silmämääräiset muutokset olivat selkeästi normaalista poikkeavat ja myös tulehdustausta oli mahdollinen, tästä johtuen sairauden etenemisen ennustamisessa oli enemmän epävarmuutta.
Oireeton koira ei yleensä hyödy lääkehoidosta, joten lääkitystä ei tässä vaiheessa aloitettu, sillä mitään oireita ei ollut ilmennyt. Agilitystä jäähdyteltiin, käytiin vielä muutama rata juoksemassa, eikä koira oireillut kisojen jälkeenkään mitenkään. Tokoa ja rallya treenattiin ja kisattiin, lisäksi Arwo kulki normaalisti mukana lenkeillä ja tyttöjen treeneissä. Kastrointi onnistui hyvin, samoin hammaskiven poisto muutamaa viikkoa myöhemmin.
Sydänkontrolliin mentiin tänä keväänä, edelleen oireettoman koiran kanssa. Sydämen laajentuma oli edennyt kontrollivälillä keskivaikeaksi ja aloitettiin lääkitys. 9v. syntymäpäivän iltana Arwo aloitti voimakkaan yskimisen, jonka vuoksi mentiin heti seuraavana päivänä lääkäriin. Keuhkoista otettiin röntgenkuva, eikä niissä näkynyt nesteen kertymistä, joten diagnoosiksi saatiin kennelyskä. Yskä rauhoittui hieman, mutta jatkui aamuöisenä muutaman kerran köhäisynä. Arwo söi lääkärin varalle määräämän antibioottikuurin, mutta missään vaiheessa yskä ei loppunut kokonaan. Edelleen, yskää lukuunottamatta, koira oli täysin normaali, rasituksensiedon alenemista tai yölevottomuutta ei missään vaiheessa ilmaantunut, yskän alettua Arwo lenkkeili vain hihnassa, mutta takapihalla ulkoili vapaasti.
Torstai-iltana 15.6. Arwo oli mukana Wernan treeneissä, käveltiin lämmittelyt ja jäähdyttelyt normaalisti ja kaikki oli hyvin. Kunnes treeneistä kotiin palattua olin juuri alkamassa ruokkimaan koiria, kun Arwon sydän ei enää jaksanut pidempään ja loppu tuli yhtäkkiä ja kaikki oli nopeasti ohi. Tiesin, että sydämen tilanne oli huono, mutta silti luulin, että lääkityksellä olisi pärjätty vähän pidempään, kuin reilun kuukauden verran. Oudointa oli se, että Arwo oli loppuun asti täysin oma itsensä, muutamaa aamuöistä yskäisyä lukuunottamatta.
Lisää huonoja uutisia tuli vain kolme viikkoa Arwon kuoleman jälkeen. W-pentueen Waara (Wilkawatt) vietiin eläinlääkäriin spermatutkimuksen takia, kun keväällä Waaran morsian jäi kahdesta onnistuneesta astutuksesta huolimatta tyhjäksi. Myös Waaran eturauhanen tutkittiin ja tässä tutkimuksessa tapahtui jotakin, sillä Waara muuttui kivuliaaksi ja vaisuksi. Seuraavana päivänä Waara ohjattiin Tammiston eläinsairaalaan, mutta perille päästyä ei mitään ollut tehtävissä. Waara on avattavana Evirassa ja jossain vaiheessa toivottavasti tulee selvyys siihen, mitä rutiinitoimenpiteessä tapahtui ja miksi näin kävi.
Huonot uutiset eivät loppuneet tähän, sillä muutama päivä tämän jälkeen selvisi, että Warma oli kotona yksin ollessaan (kisattiin Wernan kanssa agirodussa perjantaina ja Moora oli turistina mukana) syönyt lattialla olleesta matosta reunanarua reilulta matkalta. Naru alkoi tulla ulos suolesta maanantaina aamuyöstä, mutta vähintäänkin saman verran, kuin tuli ulos, oli vielä koiran sisällä vatsalaukusta koko suolen mitalta. Parafiiniöljykään ei tullut ulos, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin suolitukosleikkaus. Suolta piti avata 5 kohdasta ja leikkaus kesti pitkään. Warma toipui 12-vuotiaaksi koiraksi leikkauksesta yllättävän hyvin, mutta nyt on ilmennyt muutamia outoja krampin tyyppisiä kipukohtauksia, joihin ei oikein löydy selitystä eli täysin selvillä vesillä ei vielä olla. Lisäjännitystä leikkaukseen toi se, että myös Warmalta löytyi sydämestä sivuääni vuosi sitten keväällä heisimatolääkitystä lääkäristä haettaessa. Warman sydäntä ei ole ultrattu, mutta sivuääni on huomattavasti pienempi, kuin mitä Arwolla oli ja myös Warma on ollut koko ajan oireeton. Warman osalta luulen, että kyse on iästä johtuvasta muutoksesta, Arwon osalta kyse saattoi olla myös tulehdustaustasta.
Lienee sanomatta selvää, että kelpieillä viime vuosien aikana ilmeneet sydämen sivuäänet, huolestuttavat suuresti. Sivuääniä on löytynyt erisukuisilta ja eri-ikäisiltä kelpieiltä, onneksi ilmeisesti suurin osa on kuitenkin oireettomia ja koirat voivat elää täysin normaalia elämää. Keski-Euroopassa useat kasvattajat ovat jo vuosien ajan käyttäneet jalostuskoiransa sydänultrassa ennen astutusta ja samoin Ruotsissa useampi kasvattaja näkyy toimivan nyt näin. Omalla kohdalla aion myös tehdä samoin, jos vielä joskus kelpiepentuetta suunnittelen eli haluan, että molemmat vanhemmat ovat käyneet sydänultrassa ennen astutusta. Ymmärtääkseni sydänultrassa näkyvät muutokset kuuluvat sivuäänenä vasta 2-3 vuoden päästä siitä, kun ne ultrassa on nähtävissä. Joten esim. 4 vuotiaana terveeksi sydänultrassa todettu sydän on melko suurella todennäköisyydelle terve myös 6-8 vuotiaana, jolloin koirat ovat parhaimmillaan, eikä tämän ikäisten koirien missään tapauksessa pitäisi joutua jäähdyttelemään tai eläköitymään harrastuksista sen takia, että sydämessä on vikaa. Sydänvika on pahimmillaan todella ikävä vaiva, enkä missään nimessä halua niiden rodussa lisääntyvän enää yhtään enempää.
maanantai 29. toukokuuta 2017
Toukokuun tuloksia
Omien koirien kanssa ollaan oltu aktiivisina ja muutama projekti saatu onnellisesti päätökseen. Wernan viimeisen SM-nollan jahti sujui suotuisasti, kun buukkasin 7 starttia yhdelle viikonlopulle. Lauantaina 13.5. suunnattiin Joensuuhun, jossa tarjolla oli 4 agilityrataa. Juostiin niistä vain kolme: ekalta radalta pujotteluvirhe ja puomin kontaktin yli loikka, josta palautin puomille eli hylky, toiselta radalta keinulta hieman kyseenalainen virhe ja taas rytmi sekoittui pujottelusta eli 10, kolmannella radalla ei onneksi ollut puomia ja keinu tehtiin niin tarkasti, kuin osattiin, joten nollalla maaliin ja kaupan päälle vielä voitto sekä ensimmäinen sert-A! En halunnut pilata hyvää fiilistä, joten vipo rata (puomi taas radalla) jätettiin väliin, samoin seuraavan aamun aikainen herätys ja Kotkan startit. Imatralla käytiin kahden radan verran 21.5. Hyppärillä lähdössä käytös oli ala-arvoista ja palautin hyllyn jälkeen lähtöön istumaan. Agiradalla tein lähdön niin rauhallisesti, kuin pystyin, onnistui ja rata eteni muutenkin kivasti, keinulta taas virhe, mutta vitosella maaliin. Nämä oli viimeiset startit ennen SM-kisoja, joissa ollaan mukana myös lauantain joukkuekisassa.
Helatorstaina vuorossa oli SBCAK:n päänäyttely, jonne lähdettiin, kun tuomarina oli australialainen kasvattajatuomari Marie Colyer. Kasvattajaluokkaankin oli ilmoittauduttu, mutta jo alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei ryhmää tarvitse esittää. Pertille (W. Perfect Excuse) avoimesta luokasta H (kaipaa kehitystä). Velipoika Käämi (W. Reaching High) taas oli tuomarin mieleen, avoimen luokan 11 uroksesta vain yksi sai erinomaisen ja Käämi tuli upeasti luokan toiseksi EH:lla ja kivalla arvostelulla. Valioluokassa Waara (W. Wilkawatt) passitettiin ulos H:lla, syy ei arvostelusta paljastunut. Tässä kohtaa päätin, että en vie Mooraa kehään, sillä tällä hetkellä täysin karvaton, whippettiä muistuttava sporttisilakka, ei olisi varmasti tuomaria miellyttänyt. Veteraaniuroksia oli kaksi, molemmille EH ja Warmalle yllättäen luokan voitto! Ainut, mitä tuomari toivoi lisää, oli täytettä poskiin. No, vanhoilla koirilla ja myös ihmisillä tuppaa ne täytteet poskista häviämään.
Viime viikonloppuna koitti odotettu hetki, jota varten oli tehty paljon töitä. Toko-SM kutsui siis Vantaalle. Mooran kanssa lähdettiin reissuun kahdestaan jo perjantaina ja käytiin illalla kaverin kanssa treenaamassa kisapaikalla. Treenien loppuosa antoi jo viitteitä siitä, että seuraavana päivänä onnistuminen on mahdollista. Mooralle oli reissussa tarjolla paljon uusia kokemuksia, mutta ei hetkauttanut pikkulikkaa kerrostaloasunnossa yöpyminen, eikä pääkaupunkiseudun hälinä. Lauantaiaamuna oltiin koepaikalla ennen klo 8 ja eläinlääkäritarkastuksen jälkeen alkoi pitkä odotus, sillä meidän vuoro oli vasta luokan puolivälissä, ruokatauon jälkeen. Suurin jännitys taisi hälvetä jo siinä vaiheessa, kun joukkuetoveri ja Mooran paras ystävä taituroi huippupisteet eli joukkueella oli jo tulos alokasluokasta, eikä oltu meidän suorituksen varassa. Mentiin kehän reunalle jo hyvissä ajoin ennen tauon loppumista ja sain tehtyä hyvät valmistelut. Kehässä oli Mooran kanssa tosi kivaa, vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan ja teki joka liikettä ennen käsikosketuksen erinomaisesti. Pikkuvirheitä sattui muutamassa loppuperusasennossa ja sivulla maahanmenoissa, mutta tasainen 8-9,5 pisteen rivi saatiin aikaiseksi ja yhteispisteitä 175 eli ykköstulos! Ykköstulos SM-kisoissa nuoren koiran kanssa tuntui tosi hyvältä ja erityisesti, kun meillä oli oikeasti yhdessä kivaa kehässä! LPKY:n joukkueella meni kokonaisuutena myös hienosti, kaikille koirakoille vähintään vahva 2-tulos ja yhteistuloksissa oltiin sijalla 17./42.
Projektithan eivät toki tähän loppuneet, seuraavaksi muistutellaan mieleen nose work-hommia, sillä kokeet siintävät jo 2 viikon päässä ja sitten onkin jo agilityn SM-kisat ihan lähellä!
Helatorstaina vuorossa oli SBCAK:n päänäyttely, jonne lähdettiin, kun tuomarina oli australialainen kasvattajatuomari Marie Colyer. Kasvattajaluokkaankin oli ilmoittauduttu, mutta jo alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei ryhmää tarvitse esittää. Pertille (W. Perfect Excuse) avoimesta luokasta H (kaipaa kehitystä). Velipoika Käämi (W. Reaching High) taas oli tuomarin mieleen, avoimen luokan 11 uroksesta vain yksi sai erinomaisen ja Käämi tuli upeasti luokan toiseksi EH:lla ja kivalla arvostelulla. Valioluokassa Waara (W. Wilkawatt) passitettiin ulos H:lla, syy ei arvostelusta paljastunut. Tässä kohtaa päätin, että en vie Mooraa kehään, sillä tällä hetkellä täysin karvaton, whippettiä muistuttava sporttisilakka, ei olisi varmasti tuomaria miellyttänyt. Veteraaniuroksia oli kaksi, molemmille EH ja Warmalle yllättäen luokan voitto! Ainut, mitä tuomari toivoi lisää, oli täytettä poskiin. No, vanhoilla koirilla ja myös ihmisillä tuppaa ne täytteet poskista häviämään.
 |
| Warma ja päänäyttelyn luokkavoittajaruusuke 25.5.2017, kuva: Leena Kantanen. |
Viime viikonloppuna koitti odotettu hetki, jota varten oli tehty paljon töitä. Toko-SM kutsui siis Vantaalle. Mooran kanssa lähdettiin reissuun kahdestaan jo perjantaina ja käytiin illalla kaverin kanssa treenaamassa kisapaikalla. Treenien loppuosa antoi jo viitteitä siitä, että seuraavana päivänä onnistuminen on mahdollista. Mooralle oli reissussa tarjolla paljon uusia kokemuksia, mutta ei hetkauttanut pikkulikkaa kerrostaloasunnossa yöpyminen, eikä pääkaupunkiseudun hälinä. Lauantaiaamuna oltiin koepaikalla ennen klo 8 ja eläinlääkäritarkastuksen jälkeen alkoi pitkä odotus, sillä meidän vuoro oli vasta luokan puolivälissä, ruokatauon jälkeen. Suurin jännitys taisi hälvetä jo siinä vaiheessa, kun joukkuetoveri ja Mooran paras ystävä taituroi huippupisteet eli joukkueella oli jo tulos alokasluokasta, eikä oltu meidän suorituksen varassa. Mentiin kehän reunalle jo hyvissä ajoin ennen tauon loppumista ja sain tehtyä hyvät valmistelut. Kehässä oli Mooran kanssa tosi kivaa, vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan ja teki joka liikettä ennen käsikosketuksen erinomaisesti. Pikkuvirheitä sattui muutamassa loppuperusasennossa ja sivulla maahanmenoissa, mutta tasainen 8-9,5 pisteen rivi saatiin aikaiseksi ja yhteispisteitä 175 eli ykköstulos! Ykköstulos SM-kisoissa nuoren koiran kanssa tuntui tosi hyvältä ja erityisesti, kun meillä oli oikeasti yhdessä kivaa kehässä! LPKY:n joukkueella meni kokonaisuutena myös hienosti, kaikille koirakoille vähintään vahva 2-tulos ja yhteistuloksissa oltiin sijalla 17./42.
 |
| Moora Mikkelin tokokokeessa 21.4.2017, kuva: Maarit Karhu-Teiskonen. |
Projektithan eivät toki tähän loppuneet, seuraavaksi muistutellaan mieleen nose work-hommia, sillä kokeet siintävät jo 2 viikon päässä ja sitten onkin jo agilityn SM-kisat ihan lähellä!
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Huhtikuu meni hujauksessa!
Huhtikuussa tuloksista vastasivat Waara, Perri sekä omat koirat.
Waara (W. Wilkawatt) tokoili Kotkassa 8.4. evl:ssa 3-tuloksen, jolla irtosi myös luokkavoitto. Pääsiäisnäyttelyssä Imatralla ennustusten mukaisesti irtosi viimeinen cacib kansainvälisen näyttelyvalion arvoon, sijoituksena pu3.
Perri (A-Yambagold) ja Silja nappasivat Kotkasta 23.4. kolmannen nollavoittonsa ja kisaavat näin ollen jatkossa medi2-luokassa.
Omien koirien kanssa on treenattu aktiivisesti. Tokon, agin ja rallyn lisäksi huhtikuussa korkattiin maastokausi ja Mooralla riittää kiireitä haun ja jäljestämisen parissa. Yksi leirikin on jo takana, kun 22.-23.4. oltiin oman hakuryhmän kanssa Sirke Viitasen hyvässä opissa.
Moora haki pääsiäisnäyttelystä nuorten luokasta eh:n (tarvitsee kehitystä). 21.4. olikin jännä päivä tai oikeastaan ilta, sillä Moora korkkasi tokokisauransa! Yhdellä nollalla ja neljällä kympillä pisteitä irtosi 162 eli ykköstulos. Tällä tuloksella saatiin myös paikka Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen SM-tokojoukkueesta.
Werna on kisannut säännöllisesti agia ja kehitystä on tapahtunut lyhyessä ajassa huimasti! Kouvolassa 8.4. rivi oli hyl-hyl-5-0 (hr), Imatralla 14.4. hyl-hyl-0 (agi) ja Mikkelissä 0 (hr)-5-0 (agi). Kaukainen unelma on yhtäkkiä hurjan lähellä, joten kalenteriin buukataan kuumeisesti lisää startteja, ettei jää ainakaan yrityksen puutteesta kiinni.
Arwo pääsi myös rallytokokisoihin 29.4. ja tehtiin parhaimmalta tuntunut mestariluokan rata ikinä. Se riitti myös 72 pisteellä tulokseen ja saatiin 3.sijan lisäksi myös tuomarin suosikki-palkinto, koska koira teki niin iloisesti. Elättelen myös tämän lajin osalta vielä yhtä unelmaa, saa nähdä miten meidän käy.
Waara (W. Wilkawatt) tokoili Kotkassa 8.4. evl:ssa 3-tuloksen, jolla irtosi myös luokkavoitto. Pääsiäisnäyttelyssä Imatralla ennustusten mukaisesti irtosi viimeinen cacib kansainvälisen näyttelyvalion arvoon, sijoituksena pu3.
 |
| C.I.E. Winsure Wilkawatt 15.4.2017 Imatran KV-näyttelyssä, kuva: Miira Ikonen. |
Omien koirien kanssa on treenattu aktiivisesti. Tokon, agin ja rallyn lisäksi huhtikuussa korkattiin maastokausi ja Mooralla riittää kiireitä haun ja jäljestämisen parissa. Yksi leirikin on jo takana, kun 22.-23.4. oltiin oman hakuryhmän kanssa Sirke Viitasen hyvässä opissa.
Moora haki pääsiäisnäyttelystä nuorten luokasta eh:n (tarvitsee kehitystä). 21.4. olikin jännä päivä tai oikeastaan ilta, sillä Moora korkkasi tokokisauransa! Yhdellä nollalla ja neljällä kympillä pisteitä irtosi 162 eli ykköstulos. Tällä tuloksella saatiin myös paikka Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen SM-tokojoukkueesta.
 |
| Mooran ekassa tokokokeessaan, kuva: Maarit Karhu-Teiskonen. |
 |
| Werna 29.4.2017, kuva: Leena Kantanen. |
 |
| Arwo 29.4.2017, kuva: Leena Kantanen. |
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Maaliskuun tuloksia
Kevätauringon lämmittäessä alkavat kisaavat koirakot taas aktivoitumaan ja testaamaan talven treenien tuloksia.
Perri (A-Yambagold) nappasi viikko sitten lauantaina 18.3. Kotkasta toisen nollavoiton agilityradalta, joten yhtä nollaa vailla ovat Siljan kanssa kakkosluokkaan siirtymisestä.
Lina (W. Real Sugar) ei vielä kisaa agilityssa, mutta kisakirja on nyt vahvistettu ja aikanaan hekin suuntaavat kisaamaan mediluokkaan.
Eilen 25.3. kisattiin rallytokossa Mikkelissä. Avoimesta luokasta Waaralle (W. Wilkawatt) ja Marikalle taitavalla suorituksella 90 pistettä ja toinen hyväksytty tulos luokasta. Moora (W. Almost Unreal) korkkasi myös kisauransa ja aloitettiin "pehmeästi" rallyn parissa. 97 pistettä irtosi avauksesta. Tänään jatkettiin kotihallissa, hienosti Moora jaksoi kahden kisan viikonlopun ja tänään tuloksena 95 pistettä ja 2. sija! Arwo kisasi myös kumpanakin päivänä ja no, oli niitä hyviä hetkiä aika paljon, muttei ihan riittävästi tuloksiin asti. Armoton laji, josta joka kisassa oppii jotakin, joten uutta matoa koukkuun ja koularihaaveesta ei luovuta!
Waara ja Käämi (W. Reaching High) suuntasivat tänään Lahteen KV-näyttelyyn. Käämille nuorten luokasta hyvä arvostelu ja ERI1. Waara taas korjasi koko potin ollen PU1 ja ROP Cacibin kera! Ehdittiin jo hehkuttaa kansainvälisen näyttelyvalion arvoa, kunnes selvisi, että päivän liian aikaisin tuli tämä Cacib. Waaralla niitä on jo komea rivi, joten eiköhän se viimeinen irtoa hyvinkin nopeasti.
Perri (A-Yambagold) nappasi viikko sitten lauantaina 18.3. Kotkasta toisen nollavoiton agilityradalta, joten yhtä nollaa vailla ovat Siljan kanssa kakkosluokkaan siirtymisestä.
Lina (W. Real Sugar) ei vielä kisaa agilityssa, mutta kisakirja on nyt vahvistettu ja aikanaan hekin suuntaavat kisaamaan mediluokkaan.
Eilen 25.3. kisattiin rallytokossa Mikkelissä. Avoimesta luokasta Waaralle (W. Wilkawatt) ja Marikalle taitavalla suorituksella 90 pistettä ja toinen hyväksytty tulos luokasta. Moora (W. Almost Unreal) korkkasi myös kisauransa ja aloitettiin "pehmeästi" rallyn parissa. 97 pistettä irtosi avauksesta. Tänään jatkettiin kotihallissa, hienosti Moora jaksoi kahden kisan viikonlopun ja tänään tuloksena 95 pistettä ja 2. sija! Arwo kisasi myös kumpanakin päivänä ja no, oli niitä hyviä hetkiä aika paljon, muttei ihan riittävästi tuloksiin asti. Armoton laji, josta joka kisassa oppii jotakin, joten uutta matoa koukkuun ja koularihaaveesta ei luovuta!
 |
| Moora rallyradalla 26.3.2017, kuva: Ida Marie Stigzelius. |
 |
| Mooran ensimmäiset viralliset palkinnot! Kuva: Ida Marie Stigzelius. |
Waara ja Käämi (W. Reaching High) suuntasivat tänään Lahteen KV-näyttelyyn. Käämille nuorten luokasta hyvä arvostelu ja ERI1. Waara taas korjasi koko potin ollen PU1 ja ROP Cacibin kera! Ehdittiin jo hehkuttaa kansainvälisen näyttelyvalion arvoa, kunnes selvisi, että päivän liian aikaisin tuli tämä Cacib. Waaralla niitä on jo komea rivi, joten eiköhän se viimeinen irtoa hyvinkin nopeasti.
 |
| Winsure Wilkawatt "Waara" ROP ja Cacib 26.3.2017 Lahti KV, kuva: Marika Blom. |
 |
| Winsure Reaching High "Käämi" talvella 2017, kuva: Miira Ikonen. |
torstai 26. tammikuuta 2017
Tyttöjen tuloksia
Perri (A-Yambagold) ja Silja avasivat kisavuoden agilityn parissa sunnuntaina 22.1. Vantaalla. Ahkera harjoittelu tuottaa tulosta ja agilityradalta saldona oli parin ensimmäinen nollatulos medi1-luokasta nollavoiton kera! Muillakin radoilla meno oli hyvää ja tulokset pienestä kiinni.
Mooran kanssa lähdettiin kokeilemaan nose workia vähän kauemmaksi, Vantaalle ShowHauCenteriin lauantaina 21.1. Tarjolla oli ensin luento Ruotsin käytännöistä ja sen jälkeen neljän osion möllikisat. Olin varautunut siihen, että ensimmäiset "kilpailut" kaukana kotoa nuoren koiran kanssa voi mennä enempi harjoittelun puolelle, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Vieras paikka ja reilut häiriöt eivät Mooraa hetkauttaneet mitenkään! Sisätiloissa tehtiin ensin laatikkoetsintä ja sitten sisäetsintä, pienen järjestelytauon jälkeen vuorossa oli piha-alueella ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä.
Laatikkoetsinnässä Moora lähti kiertämään laatikoita myötäpäivää ja nuuski aluksi hieman tekonurmea sekä reunapressua, mutta oikea laatikko löytyi suht nopeasti. Sisäetsinnässä lähti vauhdilla liikkeelle ja paikansi eukalyptuksen nopeasti, tässä aika oli kisan 3. nopein. Ulkoetsintä sujui myös vauhdilla, siitä 2. nopein aika ja vain sekunnin nopeimmalle koiralle jääneenä. Ajoneuvoetsinnässä oli kolme autoa (eipä olla noin monella ikinä harjoiteltu...), hyvin teki töitä ja kiersi ensin kaikki autot ulkokautta, kunnes nappasi hajun vierekkäin olleiden autojen välistä toisen auton eturenkaasta.
Mukava päivä, hyvät harjoitukset saatiin tehtyä ja ilahduttavaa oli Mooran toiminta, häkissä lepäsi, kun mitään ei tapahtunut ja kun oli oma vuoro, niin teki hommia täysillä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään koitoksia. Varsinkin, kun maanantai-iltana huomasin kauan odotettujen juoksujen alkaneen (ensimmäiset juoksut ja ikää on jo 20 kk...), joten nekään eivät nyt sotke kevään ja alkukesän suunnitelmia!
Mooran kanssa lähdettiin kokeilemaan nose workia vähän kauemmaksi, Vantaalle ShowHauCenteriin lauantaina 21.1. Tarjolla oli ensin luento Ruotsin käytännöistä ja sen jälkeen neljän osion möllikisat. Olin varautunut siihen, että ensimmäiset "kilpailut" kaukana kotoa nuoren koiran kanssa voi mennä enempi harjoittelun puolelle, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Vieras paikka ja reilut häiriöt eivät Mooraa hetkauttaneet mitenkään! Sisätiloissa tehtiin ensin laatikkoetsintä ja sitten sisäetsintä, pienen järjestelytauon jälkeen vuorossa oli piha-alueella ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä.
Laatikkoetsinnässä Moora lähti kiertämään laatikoita myötäpäivää ja nuuski aluksi hieman tekonurmea sekä reunapressua, mutta oikea laatikko löytyi suht nopeasti. Sisäetsinnässä lähti vauhdilla liikkeelle ja paikansi eukalyptuksen nopeasti, tässä aika oli kisan 3. nopein. Ulkoetsintä sujui myös vauhdilla, siitä 2. nopein aika ja vain sekunnin nopeimmalle koiralle jääneenä. Ajoneuvoetsinnässä oli kolme autoa (eipä olla noin monella ikinä harjoiteltu...), hyvin teki töitä ja kiersi ensin kaikki autot ulkokautta, kunnes nappasi hajun vierekkäin olleiden autojen välistä toisen auton eturenkaasta.
Mukava päivä, hyvät harjoitukset saatiin tehtyä ja ilahduttavaa oli Mooran toiminta, häkissä lepäsi, kun mitään ei tapahtunut ja kun oli oma vuoro, niin teki hommia täysillä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään koitoksia. Varsinkin, kun maanantai-iltana huomasin kauan odotettujen juoksujen alkaneen (ensimmäiset juoksut ja ikää on jo 20 kk...), joten nekään eivät nyt sotke kevään ja alkukesän suunnitelmia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)